lauantai 27. helmikuuta 2010

Lilli & Nelli Reunion

Tammikuussa oltiin Lillin luona kyläilemässä ja tässä muutama kuva äidin ja tyttären jälleennäkemisestä...

"Nyt pliis joku vois ottaa ton kakaran mun korvista irti..."

Maailma on kovin mustavalkoinen...

Myös kätilö sai osansa Lillin tarjoamista kosteista pusuista... (Tyttö taitaa tykätä olla sylissä...)

Jälleennäkeminen ei ollut mikään tunteita kuohuttava, nujuamista ja rähinää vain... :-)
Ollaan myös Manta muutaman kerran tavattu, ja sama juttu sieläkin...

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Terveisiä Fiinalta

Heippa Kaikille!
Olen nyt lähes viisikuukautinen ja kaikki on mennyt ihan mukavasti täällä Kauhajoella. Olen jo yli kuukausi sitten oppinut, että pihalle pissitään, ei matolle tai lattialle. Hieman olen maistellut seiniä ja tuolia ym. ja eivät kyllä mitenkään pahalta maistu, paitsi jos emäntä suihkuttaa jotain sitruunanmakuista linimenttiä niihin kohtiin... Kissat Kalle ja Pulla ovat pikkuhiljaa hyväksyneet minut. Pullaa on mukava ajaa takaa, mutta Kalle taasen ajaa minua takaa ja yrittää välillä läpsiä kynsillään. Kun Kallella on hyvä päivä, se jopa haistelee ja nuoleskelee nassuani. Fannin kanssa teemme pitkiä metsälenkkejä ja mukana on usein Sussu ja hänen kaksi koiraa, Mindi ja Vinka. Naapurin (Cavalier) Alvin-poika on aika kiinnostava, mutta pienikokoinen.
Kävimme eläinlääkärillä ja hän meinasi, että minulla on sopivasti rasvaa ja kylkiluut tuntuu, joten voin ihan rauhassa syödä, enkä tarvitse laihdutuskuuria (kuten emäntäni). Kissanruoka on kyllä hyvää, joten täytyy hieman varoa, ettei tule syötyä liikaa.
Emäntä nosti minut syliinsä tänään ja punnitsi, 24 kg, paljonkohan vielä paino nousee ja kauanko emäntä jaksaa minua nostella.
Täällä siis kaikki mukavasti, terkkuja siskoille ja veljille.
T. Fiina



perjantai 12. helmikuuta 2010

Terkkuja Artturilta

Moikka kaikille sinne lapsuuden kotiin sekä siskoille ja veljille ja hyvää ystävänpäivää. Pakkaset näyttäis helpottavan ja ulkona on nyt mukavampi olla. Ollaan käyty mökillä lähes päivittäin ulkoilemassa ja metsäautoteillä juoksentelemassa. Painoa Artulla on n. 20 kiloa ja taitaa olla risat päälle. Ruoka maistuu edelleen mutta se legendaarinen 20 sekuntia taitaa nyt ylittyä. Yhtään huonekalua eikä sähköjohtoa Arttu ei vielä ole purrut mutta lähes kaikki muu tuntuu maistuvan, varsinkin mökillä liiteristä löytyy monenlaisia herkkuja. Päivystävän eläinlääkärin neuvoja on tarvittu vasta kerran, tuli silloin syötyä HK:n herkkumaksamakkarapötkö kuorineen, se se vasta oli hyvää. Aikaa koko operaatioon meni ehkä pari sekuntia. No ei hätää, saatiinhan se sieltä tulemaan takaisin. Muuten Arttu on jo iso poika (ainakin omasta mielestään) vaikka välillä ollaan sitten vielä niin pientä koiranpentua että. Ei tässä sitten muuta kuin hyvää talven jatkoa täältä lumihankien keskeltä.
t. Artturi ja kotiväki.