keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Laku Lasersilmä...

...Laku Laksatiivi, Laku Laseraivo, Laku Laatikkopoika, Laku Litrahuuli, Laku Länkisääri, Laku Luppakorva, rakkaalla lapsella on monta nimeä...
(Kuvat kahden kuukauden iässä otettuja)

Laku on asettunut hienosti perheemme jäseneksi. Parin päivän päästä on kolme kuukautta ikää täynnä, ensimmäiset rokotukset on otettu ja Laku on lähes sisäsiisti! (kopkop) Muutama liru silloin tällöin lattialle lirahtaa, mutta hienosti myös pidättelee ja vähän vingahtaa, jos ei tajuta päästää pihalle. Yöllä turvana on paperit entisen vauvalan lattialla, mutta ovat useimmiten kuivia aamulla. Toki siistiksi oppimista on helpottanut emännän kotonaolo, jolloin on myös helppo seurata, opettaa ja kiittää oikeista teoista. Myöskin Nelli tunnollisena äitinä siivoilee poikansa jälkiä. Eilen uskallettiin pitkästä aikaa laittaa muutama matto lattioille, ja ainakin vuorokauden ajan olleet kuivia. (kopkop taas) Painoa on kertynyt 11kg.

Nelli on myös sopeutunut hyvin Lakun meille jäämiseen, leikkii ja riehuu kuin nuori tyttö taas!! :-) Nukkuvat useimmiten sylikkäin ja hellyys/riehumiskohtauksia saavat säännöllisesti. (Jolloin molemmille tulee häätö pihalle.) Nellillä on juuri nyt kova karvanlähtöaika joka osaltaan raivostuttaa siivoushenkilökuntaa. Nyt jo vähän helpottaa ja kun niitä pissojakin enää harvakseltaan saa pestä....
Nelli ei ole aikaisemmin (pentuvuosien jälkeen) juuri leluista välittänyt (olen tainnut aikaisemminkin mainita) mutta nyt Lakun lelut ja luut ovat sen mielestä tosi mielenkiintoisia. Varastelee niitä aina kun silmä välttää ja murisee jos pikkuinen yrittää saada takaisin.
Aikaisemmin Nelli on  yleensä syönyt ruoka-aikana vain vähän ja sitten napostellut kiposta omaan tahtiinsa. (Riippuen tietysti annoksen sisällöstä, lusikallisella maksalaatikkoa höystetty pöperö mennyt yleensä nopeammin. ;-)) Nyt on Nellin ollut pakko tottua syömään annos heti, kun Laku siinä vieressä kärkkyy. Ne syövät yhdessä, yhtä aikaa ja kun kumpainekin on valmis, vielä nuolevat toistensa kipot kiiltäviksi, jos vaikka jotain olisi unohtunut pohjalle... Eli loppujen lopuksi yhtä ahneita kumpikin...

Eläintarhan kissat ovat myös ottaneet tulokkaan hyvin vastaan, ovathan ne koiranpentuihin täällä jo tottuneetkin. Eivät vaan reppanat taida ihan tietää, ovatko kissoja vai koiria. Onni varsinkin käyttäytyy välillä kuin koira, on kovasti Nellin perään ja nyt myös Lakun kaveri. Se antaa Lakun aika rajuillakin otteilla itseään "kiusata". Välillä Onni antaa takasin, Lakun nenälle taputellen tai niskasta näykkäisten ja siitähän Laku vasta innostuu. Elmeri Hautamäki ei ole yhtä innoissaan uudesta koirasta, mutta Elmeri nyt muutenkin taitaa välittää lähinnä säännöllisten ruokailujen tarkkuudesta.
Yhtenä kauniina aamuna oli Lakulla suussaan pikkulintu, ja alkuperäksi epäilen jommankumman kotitiikerin metsästyssaalista, jonka ovat Lakulle lahjoittaneet.... Yök!

Seuraavassa lyhyessä pätkässä Onni Matikainen ja Laku (2,5kk)
video

Seuraavat kuvat ihan tuoreita, eli kolmen kuukauden ikäisenä otettu.

Muutamalle autoiluretkellekin on Laku päässyt mukaan ja ihan kiitettävästi on mennyt. (lue= ei yhtään eritteitä autossa). Eniten jännittää ja pelottaa perillä kyläpaikoissa vieraat maisemat ja ihmiset/eläimet. Taitaa tästäkin koirasta kuitenkin tulla kotihiiri-metsäläinen, niin eipä sen väliä...

tiistai 5. lokakuuta 2010

Pikkuisia maailmalla...

 Uuno kotiutuneena... (n. 2kk)
 Uuno (n. 2kk) ja Pave-serkku

 Hilda n. 2kk

 Koda kotiutuneena (n. 2kk)

Kodan ja Karman veljesrakkautta

Kaikki kuvat kopioitu uusien huoltojoukkojen kotialbumeista, kiitos!